Aina se sama tunne. Kevään lähestyessä se iskee. Kisat ovat
nurkan takana, tekemistä ja hiomista riittää ja tuntuu että biisikin on
vielä niin vaiheessa... Joka vuosi sama juttu:
kisapaniikki!!! :D
Siihen fiilikseen on kyllä tässä vuosien varrella oppinut suhtautumaan kylmän viileästi, se tunne tulee on siihen oikeasti aihetta tai ei. Mutta pistää se ainakin pyörät pyörimään, aivonystyrät töihin, aikataulut tiukille ja lantiot heilumaan!
kisapaniikki!!! :D
Siihen fiilikseen on kyllä tässä vuosien varrella oppinut suhtautumaan kylmän viileästi, se tunne tulee on siihen oikeasti aihetta tai ei. Mutta pistää se ainakin pyörät pyörimään, aivonystyrät töihin, aikataulut tiukille ja lantiot heilumaan!
Tanssikevät on sairauspoissaoloista huolimatta lähtenyt
mukavasti käyntiin. On ihan kutkuttavan mahtavaa kun vuotuiset latino show-kisat
lähenee ja kisabiisi saa pikkuhiljaa lopullisen muotonsa.
Syksyllä treenasimme säännöllisen
epäsäännöllisesti aikataulu-, lastenhoitaja- ja saliongelmista johtuen, mutta
treenit olivatkin sitten pitkiä ja intensiivisiä. Preferoin itse pitkiä treenejä,
joten syksyn järjestely oli ihan mieluinen. Ongelmana järjestelyssä oli tietty
se, että jos jostain syystä joutui jättämään treenit väliin, missasi aika
paljon uutta asiaa.
Tammikuusta alkaen saimme sitten sovittua vakituisen
viikkotunnin torstaille, ja hyvä näinkin. Syksyllä tuli keskityttyä tekniikkaan ja
fiilistelyyn, ideointiin ja kokeiluun, ja joulua kohti oltiin jo vahvasti
kisabiisin kimpussa. Nyt on jo lopullinen kokonaisuus mukavasti nähtävissä. Mitä
lähemmäs huhtikuun kisoja mennään sitä enemmän hienosäätöä ja treenejä,
luonnollisesti.
Nyt on hiihtolomakin takanapäin ja ollaan back in business.
Ilta vierähtää
Mindyn showtunnilla ja Katrin lattaritunnilla, maanantai on hyvä päivä. J
Aurinkoista viikkoa!
Leena
Leena
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti