TANSSITARINOITA: ANNIINA JA PUUTTUVA PALANEN

 

Lähikoulun jumppasalin puulattia.

Tila, tuoksut, äänet, musiikki.

Pompin kyykystä ylös alas kuin popcorni, niin kuin Maija-opettaja ohjeistaa.

Se on ensimmäisiä mielikuvia kaiken kaikkiaan mitä ylipäänsä muistan.

Kolmevuotias.

Ilo liikkumisesta. Pienen ihmisen haltioituminen liikkeen kauneudesta.

Se tunne on painunut syvälle. 

Modernitanssi, jazztanssi.

Baletti.

Oli aika kun elämään ei mahtunut muuta kuin Tanssi.

Lukiolainen teki läksyt bussimatkoilla Vantaalta Helsinkiin. Aamuvarhain ruuhkabussissa ja iltaisin myöhään viimeisten tanssituntien päätyttyä, bussissa silloinkin.

Tanssi kosketti ja koukutti lujaa.

Voi kunpa silloin olisi osannut olla lempeämpi itseään kohtaan. Nähnyt enemmän vaihtoehtoja. Mutta armoa ei herunut.

Lopulta abivuonna jätin tanssin kaikkineen, taakseni katsomatta.

Kertarysäyksellä.

 

Sinne jonnekin jäi iso pala itseä.

 

Viisitoista vuotta myöhemmin.

Kuntokeskuksen lattari-tunti.

Ja kolahti.

Topi Viermaa ja tanssin ilo.

35-vuotias kolmen pienen lapsen äiti koki herätyksen.

Se, että uskaltauduin lähteä takaisin tanssin pariin,

on Leenan tsemppaamisen ansiota.

 

Riemu uuden oppimisesta. Ja vanhan takaisin saamisesta.

 

 

Lattarit

toden totta veivät sydämeni.

Sitten uskaltautuminen takaisin myös muille tanssitunneille.

Leena miltei raahasi minut Mindyn tunneille.

Miten selviän siitä, oli lähinnä mielessä. Tanssivintin ajoilta muistin topakan ja vaativan opettajan.

Mutta taisin selvitä.

 

Nyt en voisi olla kiitollisempi.

Niin monta huikeaa opettajaa, mahtavia kanssatanssijoita.

 

Ja se palanen on nyt taas paikoillaan.

 Anniina

 

 



EI OMENA KAUAS PUUSTA PUTOA

Viime viikolla vietettiin tanssikoulussa Kurkkaa saliin -viikkoa, eli aikuiset pääsivät katsomaan lastensa tunteja. Mini-Me käy showtanssi- ja  musiikkiteatteritunneilla.  Oli tosi mukava päästä seuraamaan lasten intoa ja tekemistä, ja kehittymistä. On ne ihan mahtavia! Poikaakin olen yrittänyt houkutella boy’s clubiin, mutta huonolla menestyksellä... Jalkapalloilijallekin tanssi tekisi hyvää, kehittäähän se kokonaisvaltaista kehonhallintaa ja koordinaatiota!

7-8-vuotiailla tanssitunnin rakenne on jo vastaava kuin nuorten ja aikuisten tunneilla: alkulämmittelyt, tekniikkaosuus, salin poikki -harjoitukset ja koreografiapätkä. Ihan samoja juttuja tulee tehtyä omillakin tunneilla: isolaatioita, lonkankoukistajavenytyksiä,  piruetteja, askelsarjoja kuten pas de bourrée ja chassé, kaurishyppyä, grande jeté hyppyä ym. ym. 

  

Musiikkiteatteritunneilla leikitään, lauletaan ja harjoitellaan musikaaliesitystä varten. Mokaaminen on hyvä juttu ja se, jos jokin, kehittää ja opettaa.

Ihan huippua!

 
 

 Ei omena kauas puusta putoa, tai vaikka putoaisikin, niin sekin on ihan ok. Tosin, tanssiharrastuksen pariin on helppo lasta kannustaa: tanssi antaa paljon niin henkisesti kuin fyysisestikin, ja siitä saa helposti itsellensä loppuelämän harrastuksen.  :)

 

Mini-Me and open doors at the dance school. Show dance and musical theatre. :)   

 



TANSSITARINOITA: LEENA JA KOON 28 STEPPIKENGÄT

 

Henkireikä. Itsensä ilmaisua. Tavoitteellisuutta ja itsensä kehittämistä. Sitä kaikkea on tanssi minulle ollut nämä viime vuodet. Kun lapset ovat olleet pieniä, on se ollut sitä omaa aikaa, ja olen niin onnellinen ja kiitollinen että sitä on minulle suotu. Harrastaminen 3-4 iltaa viikossa ei onnistuisi ilman tukiverkostoa, ja onneksi lasten molemmat mummit ovat hienosti auttaneet perhettämme lastenhoidossa ja mahdollistaneet tämän kaiken.

On vaikeata kuvitella elämää ilman tanssia. Mitä jos en olisi aikuisena sitä harrastusta löytänyt uudestaan, enkä olisi tanssin erikoiskoulutukseen ja sitä kautta kisaamiseen ajautunut. Outo ajatus. Opiskeluaikainen kämppikseni on jälkeenpäin sanonut, että opiskeluaikana monesti haikailin tanssimaan, mutta se jäi kyllä satunnaisia Marco Bjurströmin Happy hour-tunteja lukuun ottamatta liikuntakeskusten tanssillisiin tunteihin.

Aikuisten aikuisten tanssimaailma on ollut minulle aivan uutta ja ihmeellistä. On ollut niin mahtavaa huomata, että koskaan ei ole liian myöhäistä oppia uutta ja kehittyä, ja miten hauskaa ryhmässä harrastaminen voi olla! Ja että amatööritanssija voi aloittaa kisaamisen aikuisiällä.

Kolmevuotiaasta teini-ikään saakka tanssin Helsingin tanssiopistossa. Modernin tanssin opettajani oli rehtori Leila Sillantaka. Tanssiopiston ajoilta on tallessa myös aika kulahtaneet steppikengät kokoa 28, jotka nykyään kulkevat monesti mukana omien lasten leikeissä... 

 

 

Oma tanssipohja on siis vahvasti modernissa tanssissa, vaikka monia muitakin tansseja on tullut kokeiltua esimerkkeinä street, dancehall reggae ja kreikkalainen tanssi. Vasta aikuisena syttyi rakkaus lattarirytmeihin. Kaikki lähti lattaritunneilta Elixiasta, josta siirryin opettaja Topi Viermaan perässä Studio High Heelsin tunneille. High Heelsissä pääsin erikoiskoulutusryhmään, jossa treenattiin lattareiden lisäksi myös showtanssia. Hip hopiakin tuli tanssittua viikoittain. Opettajina olivat ihan mahtavat Saara Kylmänen, Susa Matson ja Sonya Lindfors. Uskaltauduin sieltä sitten StepUpille Mindy Lindblomin showtunneille, ja loppu on historiaa. ;)

 

Nyt on viides kisavuosi meneillään, ja toivottavasti monta vielä edessä. Tätä nykyä tulee siis kisattua pienryhmässä aikuiset 2 ikäsarjassa sekä latino showssa että performing artseissa (jazz/nykytanssi/show). Aikuiset 2 ikäryhmässä voivat kilpailla ne, jotka kisavuonna täyttävät 31 vuotta tai ovat sitä vanhempia.

Tällä hetkellä käyn säännöllisesti sekä show-, latino show- että commercial viikkotunneilla StepUpilla. Intoa riittäisi vaikka mihin, mutta valitettavasti aika on rajallista. Mikäli treenaamiseen olisi aikaa ja repertuaaria lähtisi laajentamaan, kiinnostuksen kohteena voisi olla vaikkapa hip hop ja Streetin SM-kisat, tai musiikkiteatteri... Kuka tietää. Ehkä joskus tulevaisuudessa. ;) 

Haaveita, unelmia, monipuolisuutta, kehitystä. Niitä on ja pitää olla.

Leena

 



TANSSI LIIKUTTAA JA LIIKUTTAA

 

Viime viikko meni hujauksessa tanssin parissa niin kisaryhmätreeneissä kuin viikkotunneilla, ja lauantaina messukeskuksessa hetki Finland Open kilpatanssikisoja seuratessa. Viikkotunneilta jäi mieleen ihana lyrical jazz sarja, ja niin kauniisti tanssiva opettaja. Välillä joku sarja tai jonkun tanssi yksinkertaisesti koskettaa, että tulee melkein tippa linssiin. Tanssi liikuttaa ja liikuttaa.
 
   Miksi tanssi on itselle niin tärkeää, mitkä ovat sellaisia mieleenpainuvia tanssikokemuksia ja minkälainen tanssitausta ajaa kisaamaan? Pääset jatkossa lukemaan erilaisia tanssitarinoita.
  
Jokainen tanssija ryhmässä on persoona ja tanssitaustaltaan erilainen. Vahvuudet ja heikkoudet ovat erilaisia, ja tapa treenata vaihtelee. Haasteena kisaryhmässä on muokata ryhmästä mahdollisimman tasainen kuitenkin yksilöllisyyttä kunnioittaen.

Lattariryhmässämme ikähaitari on 32-41 vuotta. On sinkkua ja kolmen lapsen äitiä, on taiteilijaa ja tunteilijaa, viilaajaa ja ideoijaa, on päiväkotitätiä, sisustussuunnittelijaa ja viestinnän ammattilaista. Punapäätä, blondia, brunettea. Runotyttöä, pohdiskelijaa, tyyliniekkaa, urbaania eläjää, supertunnollista kympin tyttöä, ahkeraa tiimityöskentelijää... Ja ihana opemme Saara on kyllä aikamoinen kissanainen.

Kaunis joukko. :)

Leena